Tervetuloa! tutustumaan CB-radio harrasteeseen!

Tämä sivusto on tarkoitettu oppaaksi CB-radio harrasteesta kiinnostuneille, jotka kaipaavat pieniä vinkkejä ja käytännön neuvoja harrasteen aloittamiseksi. Esipuhe

vasemmassa ikkunassa on oppaan hakemisto ja klikkaamalla haluamaasi aihetta, saat lisää tietoa aiheesta. 

Mikä on CB-Radio?

Termi CB-radio on monelle harrastajallekin outo, saati sitten vasta asiasta kiinnostuneelle. Lyhenne CB- tulee sanoista Citizen Band jotka tarkoittavat vapaasti Suomennettuna kansalaisen aaltoalue (Bandi). Kyse on siis radioaalto alueesta jolla saa pitää radioyhteyksiä ilman tutkintoja tai lupia. Täysin vapaasti ei kyseisellä Bandilla saa rellestää, ja tätä valvoo Ficora (Viestintävirasto) kuten muitakin radioaalto alueita. Lisää aiheesta löytyy luvusta Radiolaki.

Aaltoalueelle on Ficora antanut Suomenkielisiä nimiä jotka ovat menettäneet maineensa vuosikymmenen(80-90) vaihteen villeinä vuosina.
kyseisiä nimityksiä ovat LA ja PR27 puhelin. Niistä väännetyt lälläri, länkky, laa, länkytin yms. lempinimet ovat kyllä kaiken kansan tiedossa ja harrastus on menettänyt kansan silmissä maineensa runsaiden häiriö tekiöiden ansiosta.
Tästä voimme kiittää niitä jotka 80-90 luvun vaihteessa hilluivat humalapäissään bandilla ja ovat nyt poistuneet kännyköiden ansiosta, ja jättäneet jälkeensä maineen jonka parantamiseksi pitää tehdä paljon töitä.

Siksi käytän harrasteesta kansainvälistä nimitystä CB-Radio. Olen aina ihmetellyt Suomalaisten suurta halua nimetä kaikki uudestaan? miksi Belarus on Valko-venäjä? tai Swerige on Ruotsi? ja radioaiheisena esimerkkinä toimii hyvin lyhenne PR joka maailmalla ymmärretään automaattisesti pakettiradioksi ja jos sanot puheella operoivasi PR puhelimella, ajattelee vasta-asema miten voi digitaali lähete kuulostaa puheelta.

 

Miten alkuun?

Radiopuhelin
Aloittaaksesi harrasteen tarvitset lähetin-vastaanottimen(rigi) eli radiopuhelimen, virtalähteen, antennin ja tietysti syöttöjohdon puhelimen ja antennin väliin. Puhelimen pitää olla hyväksyttyä mallia. Ja kun Suomessa ollaan, on hyväksymiskäytäntö tietysti mahdollisimman sekava.
Hyväksyttyjä laitteita ovat LA-puhelin jota uuden radiolain(12.1.2001) mukaan saa käyttää niin kauan kuin henki siinä pihisee. Siitä usein löytyy THK:n tarra "hyväksytty luvatta" ja päivämäärä johon asti sitä saa käyttää. Päivämäärällä ei enää ole merkitystä.(12.1.2001 jälkeen) LA-puhelimessa saa olla 5W lähetystehoa, 22 kanavaa+11A, lähetelajina AM ja FM modulaatio. Jos puhelimessa on 40 kanavaa on se laiton, vaikka AM lähete onkin uuden lain mukaan sallittu 40:llä kanavalla. Mutta tämä vain CB-puhelimella!!

Käytännössä LA-puhelimia on enää vähän käytössä, ja suosittelenkin vähintään PR27-puhelimen hankintaa. Eräs seikka joka ei ole monenkaan LA-puhelimen käyttäjän tiedossa (rekkakuskit) on se ettei sitä saa viedä Ruotsia lukuunottamatta ulkomalille ilman kyseisen maan antamaa lupaa!!

Toinen hyväksytty puhelin tyyppi on PR27-puhelin jossa saa olla 4W lähetystehoa, 40 kanavaa ja lähetelajina FM modulaatio. Tämä puhelintyyppi on aika laajalti maailmalla käytössä ja sitä voi kuljetella melko huoletta maasta toiseen. Poikkeus maita toki on ja jos radiolähetintä vie toiseen maahan on siitä itse otettava selvää onko se luvallista vai ei. Jos puhelimessa on enemmän kanavia,  tehoa tai lähetelajeja on se laiton.

Uusin puhelin on CB-puhelin joka tuli sallituksi 12.1.2001 voimaan tulleen Viestintävirasto Ficoran päätöksen mukaan. Se on myös monipuolisin Suomessa sallituista puhelimista. CB-puhelimessa saa olla 40 kanavaa, lähetelajeina AM, FM ja SSB. AM:llä lähetysteho saa olla 1W ja FM:llä ja SSB:llä 4W CB-puhelimessa pitää olla CE hyväksymismerkintä muodossa: CE **** ! jossa * merkkien tilalla on luokituslaitoksen numero. Numeron perässä tulee olla myös ! merkki, koska CB-puhelin ei ole sallittu kaikissa EU maissa. 

Käytän näistä kaikista puhelimista yleisnimenä kansainvälistä CB-radio nimeä.

Virtalähde
Puhelimet toimivat yleensä 12v jännitteellä ja tarvitset sitä varten häiriösuojatun virtalähteen. Normaali akkulaturi ei käy koska se aiheuttaa "vaihtovirtahurinaa" ja siitä saat kyllä Bandilla kuulla useammankin kerran.
2A tehoiset virtalähteet eivät ole kovin kalliita ja 2A teho riittää yhdelle puhelimelle ihan hyvin jos sitä ei ole viritelty, eikä perässä ole linukkaa (lineaarinen vahvistin) jotka tosin lakikin kieltää.

Autossa ei ole näitä ongelmia, koska akusta riittää virtaa enemmän kuin takapuoli kestää istua. Voit toki käyttää akkua tukiasemassakin, mutta muista että akkua ladatessa syntyy vaarallisia ja räjähdysherkkiä kaasuja. Siis akku pitää olla hyvin tuuletetussa tilassa ja pois asuintiloista. Akku tai virtalähde ei myöskään saisi olla kovin kaukana puhelimesta koska pitkissä johdoissa syntyy jännitehäviötä ellet vedä virtajohtoja kunnon "jöötistä"
Akkulaturi on hyvä kytkeä toimimaan kellokytkimen avulla, tai laittaa latausjohtoon elektrooninen "haistelija" joka pitää huolen että akku pysyy ladattuna, mutta ei kiehu kuivaksi. Laitteen oikea nimi on akun lataussäädin.

Antenni
Antenni on tärkein osa koko kokonaisuutta. Niitä on olemassa lukemattomia eri tyyppejä ja antennitekniikkaan perehtyneet harrastajat kehittelevät uusia linnunlaulupuita koko ajan lisää. Antenneja on sekä vertikaali (pysty) että Horisontaali (vaaka) polarisaatiolla. Yleisin on vertikaali, lähinnä kait sen takia että autoasemia on paljon ja autoon horisontaali antennin asentaminen on vaikeaa. Tosi harrastajan ja ulkomaille yhteyksiä (Qsoja) pitävän tuntee horisontaali antennista, tosin löytyy häneltä myös pystykeppi lähi yhteyksiä varten. Antenneja on myös ympärisäteileviä sekä suuntaavia. Ympärisäteilevä antenni toimii nimensä mukaisesti joka suuntaan lähes yhtä hyvin. Ylhäältäpäin katsottuna suuntakuvio on lähes pyöreä. Maatasot (radiaalit) aiheuttavat siihen pientä muutosta, mutta se ei ole merkittävää. Suunta antenni taas suuntaa säteilynsä johonkin tiettyyn suuntaan huomattavasti paremmin. Siinä on sivulla "pimeät" sektorit joilla voi vaimentaa muita asemia ja näin saada sen haluamansa kuulumaan paremmin. Antennia käännetään rotaattorilla, se on sähkömoottori jota ohjataan ohjauspöydästä. Siitä näkee mihin ilmansuuntaan antenni näyttää.

Tärkein tekijä antennia valinnassa on asemasi sijainti maastossa. Jos asut "montussa" on 1/4 tai 1/2 aallon mittainen antenni parempi vaihtoehto kuin 5/8 aallon mittainen. Tämä johtuu siitä että 5/8 antennin teho suuntautuu lähemmäs maata kuin 1/4 ja 1/2 antennin. Eli antennin tulo ja lähtökulma on alhainen. Jos antennin sivusta leikattu suuntakuvio on korkea, on se "skippi" keleillä monipuolinen ja matalakuvioinen taas "pinta" keleillä.
Jos asut mäellä jonka lähellä ei ole korkeita esteitä valitse 5/8 antenni, ja jos asut tasamaalla 1/2 antenni. Montussa asuvalle sopii parhaiten 1/4 antenni. Asiaa selventää seuraavat kuvat.

1/4 aallon antenni

1/2 aallon antenni

5/8 aallon antenni


Kuvissa pystykeppi on antenni, kaari suuntakuvio sivusta leikattuna ja raidoitettu alue on maa. 
Sähkötarkastuskeskus ja sähkölaki määrää että kaikki ulkoantennit (myös TV) jotka sijaitsevat talon katolla tai erillisessä mastossa on maadoitettava sähköturvallisuuden turvaamiseksi. (Ukonilma) Maadoitus vähentää myös sähköisiä häiriöitä. (Puhelimen runko ja syöttöjohdon vaippa maadoitetaan)

Syöttöjohto
Syöttöjohto on myös hyvin tärkeä osa kokonaisuutta ja sen oikeasta pituudesta keskustellaan Bandilla hyvinkin tosissaan. Pääasiassa mielipiteitä on kaksi: johdon pituus pitää olla tarkasti oikea! ja osa porukasta on sitä mieltä ettei sillä ole merkitystä. Sitä kumpi on oikein en osaa sanoa, mutta itse käytän sovitettua (määrätyn mittaista) johtoa eikä siitä ainakaan haittaa ole.  

Ei siis voi sanoa että sovitettu johto olisi se ainoa oikea vaikka suuri osa harrastajista, amatöörit mukaan lukien niin uskovatkin. Pääsääntönä kannattaa pitää että kaapelin tulee olla paksua (RG-213) signaalin vaimentumisen minimoimiseksi. Muutaman metrin mittainen syöttökaapeli esim. autossa voi olla ohutta kaapelia. Lisää syöttöjohdon sovittamisesta, ja valmiita mittoja on luvussa Syöttöjohdot.

Kun sinulla on antenni, syöttöjohto ja puhelin asennettuna on seuraava vaihe SWR:en mittaus SWR=seisovan aallon suhde. Toimenpiteenä se on yksinkertainen, mutta vaatii SWR-mittarin ja kärsivällisyyttä. Mittaus apua saa yleensä hyvinkin helposti paikkakunnan muilta radioharrastajilta. Jos et tiedä paikkakunnallasi ketään harrastajaa, katso kutsuluettelosta tai ota minuun yhteyttä. Suomen radioamatööriliitosta voi myös kysyä olisiko lähellä ketään amatööriä. Jos SWR ei ole kohdallaan, palaa osa lähtevästä signaalista takaisin ja voi aiheuttaa puhelimeen vaurioita.

Radio Kutsun keksiminen.

Äkkiseltään ajateltuna ei kutsun keksimisessä ole huomioon otettavia asioita. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. On paljonkin asioita joita kannattaa miettiä ennen kuin päättää kutsun itselleen. On tietysti kohteliasta olla ottamatta käyttöön jo ennestään käytössä olevaa kutsua. Kutsuluettelosta voit katsella onko harkitsemasi kutsu jo käytössä. Luettelossa ei tietenkään ole kuin ne asemat jotka ovat sinne tietonsa ilmoittaneet ja näin et voi olla täysin varma kutsusi ainutlaatuisuudesta.
Jos sama kutsu on käytössä toisella puolella maata ei asialla ole suurtakaan merkitystä, mutta se kohteliaisuus!

Tärkeämpiä asioita on kutsun persoonallisuus ja se ettei se ole kovin samankaltainen kuin jonkun toisen kutsu. Ohimennen kuultu kutsu sekoittuu hyvin herkästi toiseen. Kun kutsu on persoonallinen, jää se helposti vasta-aseman muistiin heikollakin yhteydellä, eikä sitä tarvitse toistaa kymmentä kertaa.

Numero kutsut ovat kaikkein vaikeimpia muistaa. Seuraavaksi tulevat numeron ja kirjaimen yhdistelmät. Nämä ovat yleisiä varsinkin pakettiradioliikenteessä. Paketilla ei sekaantumisen vaara ole niin suuri, mutta nollaa ja oota (0O) tulisi välttää niiden samankaltaisuuden takia.

Helpoimmin mieleen jäävät kaksi, tai varsinkin kolme tavuiset nimet ja asiat. Esimerkkeinä hyvistä ja helposti muistettavista kutsuista voisi olla jo käytössä olevat kutsut: Kolikko, Killinki, Vaari, Nitro, Eemeli, Patavahti, Severi yms.
Hyvin usein käytetään lempinimeä ja se on hyvä asia, koska radiotuttavuudet opitaan tuntemaan kutsun perusteella ja sitä käytetään usein myös nokka qsolla (nähdään kasvotusten).

Helposti sekoitettavia taas ovat Eki, Veki ja muut vastaavat lähes identtiset sanat. Ota siis huomioon ettei kutsullasi ole jotain nimeä tai asiaa johon se voi rutisevassa yhteydessä sotkea. On myös tärkeää ettei kutsusi loukkaa henkilö, yhteisöä, kansaa tai uskontoa. Varsinaisia lakipykäliä ei kutsun osalta ole eikä sitä tarvitse rekisteröidä viranomaisille. Kutsuluetteloon se toki kannattaa ilmoittaa.

By Aslak 2002